Tekstit

Rony Smolar: Elämäni kahdeksas päivä

Kuva
  Elämäni kahdeksas päivä 一 Mayer Franckin selvitymistarina Holokaustista. Elokuussa 1928 syntyi Puolassa poika joka joutui jättämään lapsuuskotinsa natsi-Saksan vallatessa eurooppaa. Alkoi viisi ja puoli vuotta kestänyt kärsimysnäytelmä ja tie vei lopulta getosta Auschwitzin keskitysleiriin. Tarinan todennäköisin päätepiste olisi ollut polttouuni mutta Mayer Franck sai olla pitkään keskuudessamme varoittamassa että hulluus saa enään koskaan päästä irti. En ottanut junamatkalleni luettavaa, ainoastaan puhelimen ja kuulokkeet. Koin junamatkani tylsäksi jo Hämeenlinnan kohdalla joten aloin selailemaan muistioitani ja olin laittanut tämän kirjan yheksi kirjaksi jonka voisin kuunnella. Kirjan kestona oli kolme tuntia ja 52 minuuttia joten se oli sopivan pituinen junamatkoilleni. Olen monia kirjoja kuunnellut joissa käsitellään holokaustia ja tämä oli yksi lisää siihen listaan. Niinkuin monissa muissakin kirjoissa olen käsitellyt, tulee vaan yksi sana mieleen miksi .  Koen tarpeellisena kuu

Jorma Kurvinen: Pako

Kuva
  Kehen voit luottaa vieraalla maaperällä? 16-vuotias Paavo ja 12-vuotias Matti joutuvat armottoman haasteen eteen. Inarin vankileiriltä karanneet saksalaissotilaat ottavat pojat panttivangeiksi ja pakottavat heidät opastamaan heikkokuntoisten ja huonosti varustautuneen joukon Ruotsin rajalle. Huima pakomatka on erämaaolosuhteisiin tottuneille pojille on miltei ylivoimainen urakka. Gestapon takaa-ajomalla ryhmällä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: jaksaa perille tai kuolla. Väsymys ja ihmisen kyky voittaa se ovat merkillisiä asioita. Puolen kilometrin päässä laelta Matti rupesi piristymään samaan aikaan kuin Peter Steffen sammui kokonaan.  Pitkä laiha saksalainen oli aivan lopussa jo heidän lähtiessään Jokitörmältä - 4. luku sivu 53 Jorma Kurvinen käsittelee tositapahtumiin perustuvassa jännittävässä ja realisessa romaanissaan sodan perimmäisiä kysymyksiä, ihmisyyttä, selviämistä ja kasvamista äärimmäisissä olosuhtaissa. Kirjailija kertoi pitävänsä Pakoa pahaana nuortenkirjanaan. Paavo he

Camilla Grebe - Lemmikki

Kuva
  Camilla Grebe - Lemmikki on toinen osa kirjasarjaa Pimeän puoli. Ensimmäinen osa oli Kun jää pettää alta . Aloitin lukemaan kirjaa jo viimekuun puolella mutta lukuintoisuus katosi noin viikoksi jonka aikana kahtelin kirjaa siinä uskossa että tulenko koskaan pääsemään kannesta kanteen. Annoin itselleni aikaa ja odotin niin kauan kuin olin valmis jatkamaan.  Mä luulin, että kun olen kotona kipeenä, jaksan ja ehdin lukea kirjaa eteen päin monta lukua joka päivä. Noh... Se ei mennyt ihan niin miten ajattelin. Kirja lusmusi yöpöydälläni monta päivää koskemattomana, manasin itselleni että joudun pian aloittamaan alusta koko kirjan jos en kohta jatka lukemista. Unohtaisinko tarinan juonen siihen kohtaan mihin olen päässyt? - Niinkin on joskus käynyt. Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi vuonna 2017 valittu Lemmikki on kirja niistä valheista joita kerromme toisillemme, ja niistä, joihin päätämme itse uskoa. Mulla oli aluksi todella vaikea ymmärtää sitä, että tässä kirjassa joka luvussa tiputaan

Pakko lukea, pakko laittaa / blogivuoteni on tässä:

Kaipaan edelleen vanhaa aikaa, kun sain kirjoittaa blogiini päivän kulusta, vuodattaa asiani ja katsoa sekamelskaista kokonaisuutta. Nyt minulla on yksi blogi – kirja jonossa, johon päivittelen kirjoja joita olen lukenut. Kirjoja, joita haluaisin, että muut näkevät mitä olen lukenut. Kirjoja, joista voin antaa inspiraatiota jollekkin. Kirjoja, joita en välttämättä olisi halunnut lukea, luin silti. En koskaan ole sen kummemmin esitellyt itseäni blogin puolella tai onhan se ihan ensimmäinen postaus ”tervetuloa kirjastooni” josta en edes muista mitä olen siihen laittanut. Tai googlen kuvaus, jonka juuri vähän aika sitten laitoin esille. Ajattelin joskus syksyllä, eihän mun blogissa ole juurikaan ketään, joka lukee – ompas! Niin miksi vaivautuisin esittäytymään kuka ruudun tällä puolella on? Mulla on mun työni ja sitten mulla on mun vapaa-aikani. Kerran keskustelin työkaverini kanssa kirjoista, hän pitää kirjoista niin minäkin. Sanoin hänelle että blogini on yksi henkireikä mistä tahdo

KK │Ennusteiden alku Erin Hunter: Pimeyden hetki 6/6

Kuva
  Neljästä tulee kaksi. Tiikeri ja leijona kohtaavat taistelussa ja  metsä hukkuu veren valtaan.

KK │Ann-Helén Laestadius: Hei söpö

Kuva
  Siitä tulisi Agnesin paras kesäloma. Kuusi viikkoa Sopperossa. Vihdoinkin Agnes näkisi taas Henrikin, poroja hoitavan saamelaispojan, jonka kanssa oli viestitellyt ja istunut koneella satoja tunteja kotonaan Solnassa. Loma pohjoisessa ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Jalkapallokentällä Agnesia nimitetään Tukholmalaiseksi ja yhtäkkiä Henrik kuulostaa kummalliselta puhelimessa eikä voi tavata Agnesia. Aivan kuin joku olisi päättänyt ettei Agnes ole oikea saamelainen. Yllätyskirjeen myötä Agnes saa kuitenkin odottamattoman ystävän ja kaikki muuttuu. Hei söpö on itsenäinen toinen osa ruotsinsaamelaisen Ann-Helén Laestadiuksen kirjoittamasta Soppero-sarjasta. Neliosainen nuortenromaanisarja kertoo lämpimästi Tukholman seudulla asuvasta 13-vuotiaasta Agnesista, joka uskaltaa lähteä kulkemaan omaan tietään. Ensimmäinen Soppero - kirjasarjan kirja on Terkkuja Sopperosta  jonka olen julkaissut ja kommentoinut blogiini lokakuussa. 

KK │Adrian McKinty - Ketju

Kuva
  Et ole ensimmäinen. Etkä varmasti viimeinen. Olet osa Ketjua, loputonta ja nerokasta juonta joka tekee uhreista rikollisia ja jostakusta muusta rikkaan,  Mutta Ketjua pyörittävät tahot tietävät että vanhemmat ovat valmiita mihin tahansa lastensa puolesta. Et pääse pakoon, rahalla ei ole väliä, Ketjulla on.