torstai 30. huhtikuuta 2020

Patricia Posner: Auschwitzin apteekkari


 Auschwitzin apteekkari kertoo kylmäverisyydessään pysäyttävän tarinan aiemmin tuntemattomaksi jääneestä Victor Capesiuksesta. Romaniansaksalainen Capesius oli 35-vuotias Bayerin lääketehtaan myyntitiedustaja ennen liittymistään natsien SS-järjestöön. Pian hänestä tuli Aushwitzin kuolemanleirin pääapteekkari ja Mengelen läheinen työtoveri.

Capesius sekoitti lääkecoctaileja Aushwitzin järkyttäviä ihmiskokeita varten, vastasi keskitysleirin myrkkykaasuvarastosta ja osallistui murhattaviksi lähetettävien juutalaisten valikointiin. Hän myös varasti vangeilta takavarikoituja arvoesineitä ja jopa urheilta irrotettuja kultahampaita.

Posner paljastaa myös,miten Bayerin emoyhtiö, Saksan suurin teollisuusyhtymä IG Farben toimi läheisessä yhteistyössä Auschwitzin keskitysleirin kanssa, testasi lääkkeitä vangeilla ja käytti pakkotyövoimansa vankeja, jotka raatoivat itsensä kuoliaiksi.

Kirja osoittaa, miten syvälle epäinhimillisyyteen niin tavallinen ihminen kuin liikeyrityskin voi vajota ilman omantunnon tai moraalin asettamia rajoja. Se luo näkymän myös sotarikosoikeudenkäynteihin ja jakautuneen Saksan sodanjälkeiseen ilmapiiriin.


Kun näin kirjan kaupassa, tiesin että halusin lukea tämän. En ollut kuullukkaan kirjailijasta Patricia Posnerista, joten ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja tai odotuksia.. 


Mulla oli tosin alussa vähän ongelmia keskittymisessä, ajattelin että voisin lopettaakin koko kirjan mutta jatkoin lukemista ja sitten se muuttuikin mielenkiintoiseksi.

Vaikkakin se ei aina pysynyt aiheessa. Tykkäsin siitä kun sitä luki, lähti ajatukset pörräämään Aushwitzissä ja siitä kun minä siellä kävin..  Sitä ihmettelen miten Victor Capesiuksen hyvä onni jatkui niin pitkää loppupuolella kirjassa että moni olisi varmaan tunnustanut kaiken tai tehnyt itsemurhan. 

Vaikka näistä keskitysleireistä on 77 vuotta aikaa, jotenkin kun kirjaa luki eteen päin tuntui että sehän oli vasta vuosi tai kaksi sitten. Saan olla onnellinen että oon syntynyt tähän maailmaan silloin kuin moni noista natsisaksan tyypeistä on kuollut. Jotenkin tunsin ahdistusta jossain kohtaan kirjasta, koska siinä puhuttiin Saksan muurista ja Natsisaksasta ja kuitenkin kun näistä kaikesta on niin vähän aikaa.. Mutta se tunnetila oli ohimenevä. Suosittelen lukemaan kirjan jos kiinnostaa Aushwitzin historia. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti