lauantai 2. tammikuuta 2021

Eddy De Wind: Pääteasema Auschwitz: selviytyjän muistiinpanot leiriltä

 ”Me tiedämme, että tälle on vain yksi mahdollinen loppu, vain yksi vapautus tästä piikkilankojen ympäröimästä helvetistä: kuolema.” –Eddy de Wind 


Ainutkertainen dokumentti keskitysleirin järkyttävästä arjesta; tositarina rakkaudesta, joka toi valoa maailman pimeimpään loukkoon. Hollantilaisen lääkärin Eddy de Windin keskitysleiripäiväkirja on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja.Vuonna 1943 de Wind ja hänen vaimonsa Friedel kuskattiin Auschwitziin. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä molemmat selvisivät hengissä kuukaudesta toiseen. Sodan loppuvaiheessa, neuvostojoukkojen jo lähestyessä Auschwitzia, de Wind ryhtyi pitämään salaista päiväkirjaa. 

Syntyi ainutkertainen dokumentti helvetistä, jonka pimeyteen Eddyn ja Friedelin välinen rakkaus toi valoa. Eddy de Wind (1916–1987) oli hollanninjuutalainen lääkäri ja psykoterapeutti. Hän kehitti toisen maailmansodan jälkeen käsitteen ”keskitysleirisyndrooma” ja teki uranuurtavaa työtä traumaperäisen stressihäirion hoidossa. Hänen keskitysleiripäiväkirjansa julkaistaan nyt, leirin vapauttamisen 75-vuotispäivänä, ensi kertaa suomeksi. Teksti ja kuva: Celianet


Huomasin taas tässäkin kirjassa sen, miten vaikea mun on kuunnella kirjan tekstiä, olen käynyt Aushwitzissä, tiedän miltä siellä näyttää omalla tavallaan karmivan pelottavalta. Jotenkin kun mietin miten kirjan henkilö/henkilöt on joutuneet tänne niin en vaan pysty käsittää mitä kaikkea siellä on tehty ja sen takia kirjan etenemisessa menee mulla puolet pidempää koska mietin asioita liikaa. Yksi aamu heräsin ja olin että onneksi olen syntynyt tähän maailmanaikaan missä olen enkä tuolloin että olisin ollut lapsi ja joutunut todennäköisesti kaasukammioon tai jos olisin ollut aikuinen en olisi silloinkaan välttämättä päässyt Aushwitzin portista sisään. Olisin voinut joutua Birkenauhun, eli kuolemanleirille. Nostan hattua Aushwitz kirjoista, ne on raakaa todellisuutta mitä siihen aikaan maailmassa tapahtui. Julmaa mutta totta. 

Vaikka en ole päässyt vielä kirjassa kovin pitkälle, pystyin jo kertomaan näin paljon mitä kirja sisältää, vaikka kirja on karu, se on kuitenkin lukemisen arvoinen, sen kun lukee niin ymmärtää että nekin olivat ihan tavallisia ihmisiä ennen kuin joku sanoi olet juutalainen lähdet mukaani. Ja tässä kirjassa erottuu selvästi se että jos uskontosi on juutalainen niin sinua katsotaan "kuin ruttoa". Mitä ne ihmiset on voineet tehdä? Ei mitään, koska SS sotilaat on pitäneet kuria, sua lyödään, läpsitään jos olet hidas tai muuten vaan jonkun edessä. Sairasta. Mutta. Totta. Suosittelen kirjan lukemista, koskettava. Villitys, ottaa lapsia jaloista kiinni ja löydä oven karmiin tai puuhun. Sitten viidentenä päivänä..

Helmet lukuhaaste: 4. joku kertoo kirjassa omista muistoistaan 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti