sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Arja Ahtaanluoma: Puolinainen: koko tarina

 

Kuvittele, että kaikki raajasi amputoidaan. Kun toimelias perheenäiti on yhtäkkiä täysin muiden armoilla, hän tarvitsee valtavasti voimia ja aikaa ollakseen enemmän kuin puolinainen. 

”Avasin silmiäni varovasti. Valkoiset, yläosastaan rei’itetyt verhot ympäröivät minua, katossa palmurannan kuva. Ympäristö näytti hämärästi tutulta. Yritin muistella, missä mahdoin olla ja etenkin miksi. Viereltäni kuului koneiden piippausta, rytmikästä, vaativaa. Sairaala, niinhän se olikin, teho-osasto, jonne minut oli viety, kun olin käynyt päivystyksessä valittamassa murtunutta kylkiluuta. 

Eihän kylkiluun murtumasta joudu teholle, eihän? Mitä kummaa oli tapahtunut?” Arja Ahtaanluoma on Turussa asuva yrittäjä, äiti ja insinööri, joka oli tapaturman seurauksena menettää henkensä. Puolinainen on kertomus toipumisesta ja taisteluista, uskosta ja epätoivosta. Siitä, miten suurikin suru on pieni ja pienikin ilo suuri.

Kuva ja teksti: celianet
Lukuhaaste: kirjassa ei kerrota päähenkilön nimeä, tai ainakaan sitä ei hoeta joka toinen lause. 
Kustantamo Johnny Kniga 

Mä huomasin tän kirjan, että sitä ollaan lukemassa äänikirjaksi joten halusin varata kirjan ja kuunnella sen mahdollisimman nopeasti kun se tulee asiakkaiden käyttöön.

Kun kirja tuli valmiiksi, kuunneltavaksi ihmettelin kirjan pituutta mutta halusin kuunnella. Kun alotin kuuntelemaan en tiedä, mutta reakoin kyynelten kautta, olin harmistunut miten jollekkin ihmiselle on käynyt näin mutta mitä pidemmälle kirjassa edettiin olin onnellinen että hän selvisi ja hänellä on rakastava perhe ja lapset hyväksyvät äidin oli amputoidut kädet ja jalat tai ei. 

Tässä kirjassa tuli muutamaan otteeseen se ilmi ettei me kaksi jalkaiset oikeasti arvosteta hirveästi jalkojamme, käsiämme ja sormiamme. Onneksi  ne on olemassa. Peukku, auttaa purkkien avaamista mutta mitä kun käsi amputoidaan miten sitten puet sukkia tai avaat maitopurkkia? Kun sulla on jalat sä voit mennä minne sä ikinä haluatkaan, sun ei tarvitse pyytää toisen apua jos haluat päästä ulos koska sä voit mennä ja nostaa jalkoja. Mitä sitten kun sä istut pyörätuolissa ja sun kodin, oven takana on rappuset, miten sä sitten toimit yksin? Et mitenkään. Tarvitset aina jonkun toisen.

Tää oli avaava kirja, pitää alkaa pohtimaan että kaikki on hyvin, kun on kädet ja jalat matkassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti