Anne Bert: Annan itseni kuolla

 

Anne Bert sai tietää 59 vuotiaana sairastavansa parantumatonta tautia joka vie hänet kivuliaan kuolemaan.

Anne sairastaa ALS:sia (ALS on selkäytimessä kulkevien liikehermojen sairaus, jossa lihaksia käskyttävät liikehermot tuhoutuvat vähitellen. -terveyskirjasto.fi

Hän kertoo kirjassaan kuinka hän nauttii elämästä juuri tässä ja nyt, hän ei enään halua puhua tulevasta. 

Hän ymmärtää kuinka plajon hän rakastaa elämäänsä. Päätös armokuolemasta saa Annen tarttumaan elämästä tiukemmin kuin koskaan. Hän liikkuu paljon, niin kauan kuin jalat kantavat ja viettää aikaansa perheensä ja ystäviensä kanssa.

Kirjassa hän pohtii avoimesti tunteistä, järkytyksestä ja suuttumuksesta suruun ja luopumiseen, tekee huomioita läheisten ja lääkäreiden reaktioista ja pohtii kuolemaa. 

Annan itseni kuolla on kaunis ja kaihoisa teos hetkeen tarttumisesta ja elämästä luopumisesta. Kirja ei saarnaa eutanasian  puolesta, vaan auttaa ymmärtämään miksi joku voi haluta armokuoleman. Anne Bertin teos muistuttaa elämän lyhyydestä ja arkisiltakin tuntuvien asioiden hämmästyttävästä kauneudesta. Teoksen suomalaisen esipuheen on kirjoittanut Terhokodin pitkäaikainen johtaja, ylilääkäri Juha Hänninen.

Kirjaa kuunnellessa pohdin itsekin sitä, miten helposti arkiset askareet tuntuvat aina samalta, joskus voisi jäädä miettimään mitä iloa tuottaa hampaiden harjaaminen tai puhelimen laittaminen laturiin itse, ilman että pyytää siihen apua. Helposti moni meistä unohtaa että arjessa tapahtuvat pienet teot on juuri niitä tärkeimpiä joista ilo saadaan irti. 

Mä olen joskus vuosia sitten tehnyt mielipidekirjoituksen silloiseen blogiini eutanasiasta enkä oikeastaan vieläkään tiedä mitä mieltä siitä oikeastaan olen, koska minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä sitä näin radikaalisesti mitä Anne Bert on joutunut. Tämä vastaukseni on jaarittelua, tai siltä se omaan korvaani kuulostaa. Toisaalta miksei mutta toisaalta... ALS on sairautena aivan hirveä, jos tietäisin että itse tai joku läheisistäni sairastaisi sitä ja haluaisi tehdä itselleen armokuoleman suostuisin siihen, mutta suostuisiko laki, ei todennäköisesti. Eutanasiaan jos päädyttäisiin pitäisi olla laissa poikkeus miksi tälläistä haetaan. En  kuitenkaan haluaisi että hetken mielijohteesta halutaan armokuolema jos elämä menee päin puuta tai jotain sen semmoista. En tiedä tajusitko mitä oikein tarkoitin? En osannut selittää tarkemmin. Kirja oli yhden ihmisen elämäkerta siitä että sairastui ja mihin se päättyi. 

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

 

John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa on nuortenkirja, joka sopii myös aikusiten luettavaksi. Kun avaat tämän kirjan lähdet matkalle Brunon kanssa. Ennen pitkää saavut Brunon kanssa aidalle. Aidan toisella puolella on saman ikäinen poika johon Bruno tutustuu.

Poika raidallisessa pyjamassa on tarina 9-vuotiaasta Brunosta jonka isä on natsiupseeri. Perhe muuttaa isän työntakia keskitysleirin liepeille Auschwitziin. Brunosta on kurjaa jättää koti ja leikkikaverit eikä hän viihdy uudessa asuinpaikassa. Ikävyyttä poistaakseen hän alkaa tehdä tutkimusretkiä lähiympäristöön ja ystävystyy salaa vanhemmiltaan aidan toisella puolella olevan juutalaispojan Smuelin kanssa.

Shmuelin isä on kadonnut, ja pojat päättävät yhteistyymin etsiä hänet. Shmuelin lainaa Brunolla raidallisen pyjaman jotta tämä ei herättäisi huomiota aidan toisella puolella. Bruno pukeutuu lainavaatteisiin ja pujahtaa aidan ali ja...

        Nyt kun kirjan olen kuunnellut, tulee mieleen väkisin onko kaikki kirjan kohdista faktaa vai fiktiota. Tarina oli hienosti aloitettu kaikki on ihan hyvin Berliinissa kunnes... tulee muutto pois, Bruno ei tiedä muuta kuin uusi koti on kaukana. Bruno miettii miten hänen kavereilleen käy, löytääkö uusia kavereita ja mitä tapahtuu.

Kun Bruno perheineen astuu junaan, ihmettelee miksi molemmat junat lähtevät samaan suuntaan miksi hänen uusi ystävä Shmueli ei voinut tulla tähän parempaan junaan vaan miksi hän matkustaa toisessa. 

Bruno pääsee perheen kanssa uuteen kotiin, koti on pieni verrattuna Berliiniin hänellä on sentään oma huone ja perhe ympärillään. Brunolla ei ole leikkikavereita uudessa kodissa hän päättää itse keksiä tekemistä ja rakentaa keinun, hän saa apua kokilta joka auttaa häntä myöhemmin kirjassa ja lopulta Bruno kertoo kirjassa salakalavasti mitä kokille/tarjoilijalle tapahtui... jos lukija sen osaa ymmärtää.

Bruno tutustuu samanikäiseen poikaan ja näkee häntä melkein joka päivä jutellen samoista, mutta ihan eriasioista. Bruno lupaa auttaa Shmuelia isän etsimisessä ja he sopivat tapaamisen seuraavana päivänä. Bruno pukee päälle Shmuelin lainaavat raidalliset pyjaman ja sulkeltaa aidan väärälle puolelle leiriin jossa hän tajuaa että hän on kuvitellut leirin menon ihan erilaiseksi. Kuuluu ääni, Bruno toteaa että hänen on palattava kotiin päivälliselle mutta silloin on jo kaikki liian myöhäistä... Hän ja Shmueli menevät yhdessä käsikädessä... kuolemaan. 

Niin kuin kirja mainitsi lopussa, kirjailija antaa pienen kuvauksen siitä mitä lapsen näkökulmasta koko meno näytti, se ei kerro ihan koko totuutta mitä oikeasti on tapahtunut ja se että miten me tämän vuosisadan ihmiset ymmärrämme holokaustin uskotaanko että se on oikeasti tapahtunut vai kiellämmekö koko asian? Se on oikeastaan sinun itsesi päätettävissäsi.

Niinkuin mä oon jossain Auschwitz kirjan kommenteissa sanonut, tämäkin kirja mahdollisti taas uuden avaimen Puolaan matkustamiseen ja tämän historiallisen paikan uudelleen näkemiseen. Tämä on yksi niistä asioista mitkä selkiintyvät kun sitä paikkaa menee katsomaan paikanpäällä. 

Kirja on lukulistallani, siitä hetkestä kun kaverini julkaisi tämän kirjan blogissaan, tokaisin itselleni tuon haluan kuunnella äänikirjana. Nyt se on kuunneltu ja on taas yksi kirja joka pitää saada sisäistettyä aivoissani... 

C.S. Lewis: Hopeinen tuoli 4

 

Kuningas Kaspianin rakas poika, prinssi Rillian on kadonnut. Aslan lähettää Edmundin ja tämän koulutoverin Jillin Narniaan etsimään nuorta prinssiä.

Syvää Valtakuntaa hallitsee pelottava Vihreä Noita, jonka taikavoimia vastaan Edmund ja Jill taistelevat sekä särkevät samalla hopeisen tuolin lumouksen.

Ei ollut mun kirja, mutta lupasin itselleni että tuon Narnia kirjasarjan kirjat tänne blogiin pikku hiljaa joten minä silloin tuon ja kuuntelen kirjat läpi.

Kuva: lukuhetki.fi
Kuvaus: kirjasampo.fi
Kustantamo Loisto

Ennusteiden alku: Erin Hunter - Vaarallinen polku 5/6

 

"Kirkastassu päästi heikkoa vaikerrusta joka otti hiljalleen sanojen muodon. Tulisydän tuijotti oppilasta kauhun vallassa kun ymmärsi lopulta mitä tämä yritti sanoa: Lauma, lauma. Kirkastassu kuiskasi: tapa tapa"

Varjoklaani on saanut uuden päällikön, Tiikeritähden. Tulisydän pelkää, että hänen kostonhimoisen vihollisensa nousu liittyy painajaisiin jotka piinaavat häntä öisin.

Samaan aikaan reviireiltä löytyvät riistantähteet, oudot hajut ja varoittavat enneunet herättävät sotureiden epäilykset: metsässä vaanii salaperäinen uhka, jollaista ei ole ennen nähty.

Myrskyklaanin päällikkö Sinitähti on kääntänyt selkänsä soturiesi-isille, eikä hänestä ole Tulisydämelle apua. Onko Tähtiklaani hylännyt heidät iäksi?



Klaanissa kissat ottaa vastuun harteilleen kun lähtevät ominpäin klaanin vaiko päälikön vuoksi vaaralliselle polulle suorittamaan tehtävää.

Olin kyynelten vallassa kirjan lopuksi, tarina oli toiveikas mutta samaan aikaan surullinen. Nyt Tulisydän ei tiedä mitä häntä odottaa.

Eddie Jaku: Maailman onnellisin mies

Eddie Jaku on satavuotias holokaustiselviytyjä, josta tuli kirjailija 99-vuotiaana. 

Esikoiskirjassaan Maailman onnellisin mies Jaku kertoo elämäntarinansa, joka johtaa ylemmän keskiluokan saksalaiskodista kolmen keskitysleirin ja usean pakomatkan kautta Sydneyyn. Aikoinaan, maatessaan puulankulla rivissä kymmenen muun miehen kanssa, Jaku ei uskonut selviävänsä edes tulevasta kylmästä yöstä. 

Hän päätti, että jos hän selviäisi, hän eläisi jokaisen päivän täysillä. Jaku opetteli ajattelemaan selviytymistä tunti kerrallaan. Leirillä tapaamansa lääkärin sanoin: ”Tunnin levolla pysyt elossa kaksi päivää.” Lopulta Jaku selviytyi kuin selviytyikin ja on elänyt jo satavuotiaaksi. 

Jakun muistelmat sädehtivät toivoa maailman tummimmalla hetkellä. Kirja on myös holokaustiselviytyjän uskomattoman myönteinen elämänopas. Jakun sanoin: ”Halusin opettaa lapsillemme, kuinka olla tulevaisuudessa”. 

Jaku on pitänyt lupauksensa ja on joka päivä onnellinen jostakin. Hän kokee velvollisuudekseen holokaustin uhreina kuolleita kohtaan iloita eloonjäämisestään päivittäin.

        Mun tarkoitus on jakaa tarinoita holokaustista. Mun tarkoitus on saada tietoa keskitysleireistä mitä siellä tapahtui. Mun tarkoitus on kuunnella ja sanoa se että luojan kiitos olen onnellinen siitä että rakastavaperheeni on läsnä ollut tähän asti. 

Tää kirja avasi uudelleen silmät holokaustiin ja vahvisti sitä tunnetta, että haluan käydä vielä kerran Auschwitzissä katsomassa ja tutustumassa mitä siellä tapahtui ja miksi.

Suosittelen kirjan lukemista tämä kirja on yksi niiden kirjojen joukossa jossa tarina avaa silmäsi ja pohtii ihmisarvoa, menetystä, surua ja rakkautta. 

Aina kun mä olen saanut luetuksi tai kuunneltuksi holokaustista olevan kirjan, mulla tulee mieleen olisinko itse kestänyt ajan, olisinko joutunut vasemmalle vai oikealle, kuolemaan vai pakkotöihin? 

Haasteita tämän miehen elämässä on ollut, kaikesta hän on selvinnyt sisulla ja rakkaudella. Nyt hän on tässä ja suuri kiitos tästä kirjasta oli upea elämäkerta .🧡

Lukuhaaste: esikoisteos
Kuva ja kuvaus: celianet.fi
Kustantamo: Aula & Co

Are Kalvø - Helvetillinen vaelluskirja

 



Helvetillinen vaelluskirja on pirullisen hauska ja ilkikurisen terävästi kirjoitettu kirja pohjoismaalaisten kummallisesta suhteesta luontoon.Ulkoilua vihaava Are havahtuu eräänä päivänä siihen, että jokainen hänen Facebook -kaverinsa on postannut ainakin yhden kuvan itsestään vuorilla tai tuntureilla.

Hämmentyneenä hän suuntaa vuorille selvittämään, mistä oikeastaan on kyse.Ensimmäistä kertaa sitten kouluaikojen Kalvø panee jalkaan ensin vaelluskengät, sitten sukset ja lähtee tuntureille löytääkseen ystävänsä – ja vastauksia. 

Mitä tuvissa tehdään iltaisin? Mistä siellä puhutaan? Voiko siellä sanoa, että luonto on loppujen lopuksi yliarvostettu? Vai pilaako silloin tunnelman? Ja miksi kukaan lähtee vapaaehtoisesti hyttysten syötäväksi?

Celia lukuhaaste: erä- tai luontokirja ✔️
Kustantamo: Aula & Co

Piemyden tango: Reijo Mäki / selkomukautus Ari Sainio

 


Mä etsin mun legendaarisella haulla etsin jotain selkokirjaa joka olisi omaa makuani ja sellainen minkä voisin blogiini tuoda. Ja kappas törmäsin Reijo Mäen Vares kirjaan ja aloin kattelemaan kirjan takakannen tekstiä sillä ajatuksella että voisinkohan pitää tästä kirjasta?

Yksityisetsivä Vares joutuu kiperään tilanteeseen tutkiessaan tangokuninkaan kuolemaa. Tappajaa ei ole saatu selville. Vuosia myöhemmin Vares saa uuden vihjeen. Tehty selkokirjaksi Reijo Mäen Pimeyden tango-teoksesta.

Se kuulosti ehkä vähän kummajaiselta näin mun silmien alla, koska en ole koskaan tutustunut Vares kirjasarjaan vaan otin tämän tästä ja kun sitten lähdin kuuntelemaan tätä kirjaa totesin jo aika alussa että olisi varmaan pitänyt kuunnella kaikki kirjat ensimmäisestä kirjasta lähtien. En oikeastaan saanut mitään sinänsä irti kirjasta koska en tiedä mitä Vareksella on sattunut ja tapahtunut ennen tätä kirjaa. 

Tää Pimeyden tango on yhdeksäs Vares kirjasarjan kirja ja tämä on tullut vuonna 1997. Vares kirjoja on tällä hetkellä yhteensä kolkyt kaks (32) ja niitä on aika paljon! Ensimmäinen Vares kirja on ilmestynyt vuonna 1986 ja viimeisin 2021. Siinä on kirjasarjalla vuosia ja lukijalla sivuja. Koen kuitenkin tällä hetkellä etten tule lukemaan taikka kuuntelemaan Vares kirjoja ainakaan ihan ensimmäisestä kirjasta asti. Vaan saatan ehkä, joskus, en tiedä kuunnella uusimpia kirjoja. Aika näyttää. 

Kuva ja kuvaus:
celianet.fi