tiistai 10. elokuuta 2021

Ennusteiden alku: Erin Hunter - Vaarallinen polku 5/6

 

"Kirkastassu päästi heikkoa vaikerrusta joka otti hiljalleen sanojen muodon. Tulisydän tuijotti oppilasta kauhun vallassa kun ymmärsi lopulta mitä tämä yritti sanoa: Lauma, lauma. Kirkastassu kuiskasi: tapa tapa"

Varjoklaani on saanut uuden päällikön, Tiikeritähden. Tulisydän pelkää, että hänen kostonhimoisen vihollisensa nousu liittyy painajaisiin jotka piinaavat häntä öisin.

Samaan aikaan reviireiltä löytyvät riistantähteet, oudot hajut ja varoittavat enneunet herättävät sotureiden epäilykset: metsässä vaanii salaperäinen uhka, jollaista ei ole ennen nähty.

Myrskyklaanin päällikkö Sinitähti on kääntänyt selkänsä soturiesi-isille, eikä hänestä ole Tulisydämelle apua. Onko Tähtiklaani hylännyt heidät iäksi?



Klaanissa kissat ottaa vastuun harteilleen kun lähtevät ominpäin klaanin vaiko päälikön vuoksi vaaralliselle polulle suorittamaan tehtävää.

Olin kyynelten vallassa kirjan lopuksi, tarina oli toiveikas mutta samaan aikaan surullinen. Nyt Tulisydän ei tiedä mitä häntä odottaa.

Päivä oli harmaa ja kylmä kun Tulisydän pysähtyi maistelemaan ilmaa,
hänen naamalleen loiskahti sadepisara.

Mä tykkäsin siitä kun kirjan ihan ensimmäisillä sivuilla (tarina ei ollut vielä alkanut) on tietoa joistain klaanikissoista, siinä kerrotaan tarkkaan kuka on päälikkö, varapäälikkö, soturit, oppilaat ja parantajat ja myös kerrotaan millainen kissa on. Esimerkiksi varapäälikkö Tulisydän komea kellanpunainen kolli 

Klaanien jälkeen tulee kuvitettu kartta minkälainen paikka metsä onkaan ja missä on Korkokivet, Kaksijalkala tai missä klaanit ovat. Tietty itsekin olen omassa mielikuvituksessa piirtänyt minkälaista metsässä on missä reviirit menevät mutta tästä kartasta voi saada lisää inspiraatiota mielikuvitukseen.

Myös yksi huomio jonka olen nyt viimeisen kirjan kohdalla huomannut ja nyt ottanut enemmän huomioon, on se että kun tulee uusi luku niin luvun yläpuolella on kissojen klaanitunnus merkit. 


🎧📚💗 kyllä mä voin sanoa että ihanaa että löysin Soturikissat mun elämääni, mä olen joskus nuorena näitä kattonut mutta koskaan en ole kiinni ottanut. Nyt vähän vanhempana tää kirjasarja on kyllä mitä parhain. Mä luen tätä sarjaa joko fyysisenä kirjan lukemisella tai luen äänikirjan avulla. 

Mulla on tää ensimmäinen osa eli (I - Soturikissat) pokkarina kotona, ja muutama kirja löytyy jo  (II - Uusi Profetta ja III - kolmikon mahti) kirjoina, mutta pyrin siihen että kuuntelen järjestyksessä. Eli kun saan tämän ensimmäisen osan luettua en tiedä milloin alkaa toinen osa. Mut mä olen ihan liekeissä! 

Tämä kirja, lukuhaasteeseen: eläimellä on merkittävä rooli
Kirjan kuvaus: celianet.fi
ISBN 978-951-884-537-2

"Tule" hän maukui Harmaaraidalle. " Lähdetään kotiin "





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti