sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Arttu Tuominen - Hyvitys


Myös maaliskuussa loppupuolella luin mielenkiintoisen dekkarin. Arttu Tuominen Hyvitys joka kertoo myös itsensä hyväksymisestä.

Viime vuoden syyskuussa löysin Tuomisen Verivelka kirjan jonka kuuntelin äänikirjana. Löysin tämän kirjan alennusmyynnistä vuoden vaihteessa ja nyt maaliskuussa oli hänen aika yöpöydälläni.

Kun salaisuus myrkyttää kaiken 一 siitä voi jo päätellä mitä on tulossa, mutta silti prologissa olin hetkinen, mitä on luvassa nyt on mielenkiintoista.

Porilaiseen ravintolaan tehty kranaatti-isku vaatii kuolonuhreja ja uhkaa samalla paljastaa ylikomisario Henrik Oksmanin elämänmittaisen valheen. Tieto pommi-iskusta nousee suureksi uutiseksi ja saa nettipalstojen keskustelut rehottamaan. Baarin edessä velloo kynttilä- ja kukkameri. "Lähettilääksi" itseään kutsuva tekijä on ennen iskua ladannut verkkoon vihaa lietsovan videon. Hyvitys on romaani fanaattisuusesta ja väkivallan uhasta, väärään aikaan paljastuvista salaisuuksista ja itsensä hyväksymisestä.

Ensimmäiset vastamielenosoittajat odottivat Cafe Jazzin luona jokirannassa. Toistakymmentä White Orderin takkeihin pukeutunutta  nuorta miestä seisoi kadunvarressa. Joukko kantoi mukanaan järjestön mustavalkoisia nyrkkilippuja. Kahden kepin varaan viritetyssä lakanassa luki mustalla spraymaalilla: homous on sairaus. s.166

Mielestäni kirjaan on saatu hyvin sisällettyä uskontoa, seksuaalivähemmistö asioita ja itsensä hyväksymistä vaikka kyse on dekkarista. Itse tarina on mielenkiintoinen, poliisit yrittävät selvittää kuka on "lähetteliäs" mutta samaan aikaan päähenkilöiden omiin henkilökohtaisiin elämiin tulee asioita joihin lukija tarttuu mukaan ja yrittää selviytyä päähenkilöiden kanssa tilanteesta pois.

Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, keneltä se on pois?
> Sitä minäkin olen pohtinut. Ja mitä niin pahaa siinä kahden ihmisen rakkaudessa on että siitä langetetaan kuolemantuomioita? < s. 283

Kun sain kirjan luettua, se pisti miettimään kuka minä olen ja millainen suhde minulla on uskontoon. Uskonnon laittaminen tai kirjoittaminen kirjaan on mielenstäni kaksiselitteistä. Toisille se on okei, arkipäivää ja toisille se ei tulisi kuulookaan. Kirja sai minut miettimään onko se minulle arkipäivää vai ei. Tätä, juuri nyt kirjoittaessakin mietin kirjaa ja omia pohdintojani. Mikä on oikein ja mikä väärin, Eihän minun salaisuuteni voi myrkyttää kaikkea vai voiko? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti