lauantai 30. huhtikuuta 2022

Puhutaan kiusaamisesta

 


Ítsetehty kirjavinkkaus, miten se voisi liittyä kiusaamiseen?

Musta ei voisi tulla kuvittajaa, mutta yritin kuvittaa Kustannusmäkelän Päivä eläintenhoitajana kirjan kannen paperille juuri tätä postausta varten.  Nyt mulla on oiva tilaisuus kommentoida hetken kiusaamista ja sitä miten itse olen sen kokenut.

Tämä itsetehty kirjavinkkaus tuo lähes joka kerta kylmät väreet ja muistot kun pohdin asiaa, mutta nyt ajattelin että teen toisen lähes samanlaisen monen vuoden jälkeen. Kerron tarinani tähän itsetehtyyn kirjavinkkaukseen.

Olin neljännellä luokalla, en vihannut koulunkäyntiä mutta vihasin äidinkielentunteja koska yleensä meidän opettaja pisti jokaisen oppilaan yksin tai pareittain esittämään jotain näytelmänpätkää tai esitelmää. Silloin vuorossa oli mennä käymään koulun kirjastossa, etsiä sieltä mieluinen kirja ja tehdä siitä itsetehty kirjavinkkaus samalla tyylillä kuin tämä.

En ollut kovin innoissani tehtävänannosta, koska pitää lukea kirja, pitää tehdä kirjavinkkaus, pitää esittää se yksin luokanedessä. Muistan kuinka opettaja painotti että mitään lastenkirjaa ei sitten oteta, vaan esimerkiksi Harry Potter tai vastaava. 

En tarkkaan muista minkä kirjan otin, mutta silloin kun olin lapsi, kirjastoissa oli keltainen, punainen ja muistaakseni sininen banaani kirjat ja otin jonkin näistä mainituista väreistä olevan banaani kirjan, enhän minä sitä lukenut vaan keskityin mieluiten piirtämiseen ja kirjoitin kirjan takakannen paperille.

Nopeimmat ehtivät esittää seuraavalla ja sitä seuraavalla tunneilla kirjavinkkaukset. Minä ja muutama muu jäivät sitten viimeiseksi. Ennen minua taisi esittää kaksi, en muista niistä yhtään mitään. - Janna, sinun vuorosi olehyvä. Opettaja sanoi. En liikahtanut penkiltäni, sanoin että en halua. - Sinun vuorosi, muutkin ovat esittäneet sinunkin pitää. Me odotamme. En halua, uudelleen. 

Silloin luokassa istuimme pulpettiryhmissä jossa oli neljä tai viisi oppilasta, yksi pulpettikavereista sanoi että mene nyt. En mennyt.

Opettaja jatkoi samaa paasausta, me odotamme ja esitä omalta paikalta jos on vaikeaa tulla luokan eteen. En mennyt, enkä esittänyt sitä omalta paikalta.

Opettaja sanoi koko luokan edessä saat äidinkielestä nelosen. Kun et esitä tätä kirjavinkkausta. Tämä pulpettikaveri kuittaili koko loppukevät kauden, jäät luokalle, saat nelosen äidinkielestä. 

Loppujen lopuksi opettaja luovutti ja koulukaverit eivät tuijottaneet enään. Minulla oli pahaolo, olin selvinnyt tästä mutta mitä oli vielä edessä kun ala-astetta on jäljellä kaksi vuotta? Neljäs lukuvuosi tuli täyteen ja siirryin muiden mukana viidennelle, siitä uhkailusta että saisin neljä todistukseen taisi muistaakseni tulla kuusi.

Nyt tämä kyseinen ala-aste jossa olin puretaan ja siihen rakennetaan muuta tilalle, oli aika päästää yksi salaisuus julki. Olen kantanut tätä itsekseen sisälläni enkä ole sitä kenellekkään kertonut paitsi nyt. Se jätti henkisesti hirveät muistot siihen suhteen että en enään ikinä tule tekemään paperisia kirjavinkkauskia. Nyt silti tein mutta muistot palasivat. 

Tämän tapahtuman seurauksena opin pelkäämään jokaista esiintymistä koulussa, ja joskus lintsasin sen takia koska en halunnut esiintyä luokanedessä. Minusta tuli arka ja itseluottamus katosi täysin ala-asteen mukana. Mulla on vielä muistissa monen monta muutakin hirveää koulukiusaamis muistoa jota en ole vielä valmis jakamaan ehkä tulevaisuudessa. 

Julkaise. Julkaistaanko postaus? Vahvista. Teksti julkaistiin.

1 kommentti:

  1. Hyvä että uskalsit jakaa kokemuksesi. Opettajasi ei oikein tuntunut ymmärtävän että ihmiset ovat yksilöitä. Eivät kaikki pysty olemaan huomion keskipisteenä ja esittämään jotakin esitelmää, varsinkin jos on oppimis- tai kielellisiä vaikeuksia.

    VastaaPoista